Harrastuksen alkaminen

Kiinnostuin hevosista jo aivan pikku tyttönä ollessani äitini mukana tallilla. Ensimmäinen "hevonen" oli puusta tehty sahauspukki johon ukkini teki pään ja harjan sekä hännän. "Heppa" oli nimeltään Nami, sillä ratsastin mielikuvituksissani vaikka minne. Namilla oli oikeat satulat, loimet ja muutkin varusteet. Nami liisattiin sitten tulevalle ratsastajalle jatkokäyttöön. Osallistuin kaikkiin mahdollisiin talutusratsastus tapahtumiin ja sitten pääsinkin ratsastuskouluun. Aloitin ratsastamisen tunneilla Metsälän Raijan ratsastuskoulussa ja hänestä tuli sitten myös valmentajani myöhemmin. Ensimmäisen tuntuman omaan poniin sain kun vanhempani vuokrasivat kesäksi käyttööni pienen valkoisen wlsh cop ponin. Sillä harjoittelin kouluaitojen vieressä ratsastamista ja taisin osallistua muutamaan aluekisaankin.

Ensimmäisen oikeasti oman ponin sain ollessani 9- vuotias eli 2002 vuonna. Aten toi Suomeen Venäjältä Raija Metsälä. Muistan kun sain syntymäpäivälahjaksi nimikilpitaulun, jossa luki Actek ja omistajana Anri Keskinen, kiemurtelin onnesta nurmikolla. En koskaan unohda päivää, jolloin Atte tuli. Se katsoi minua trailerista suurilla mustilla lempeillä silmillä. Actekin kanssa kilpailin paljon alue- ja kansallisellatasolla hyvin menestyen. Se oli varsinainen rusettihai ja maailman ihani poni. Keräsimme melkoisen määrän voittoja ja sijoituksia eli Aatsun kanssa tuli reissattua paljon. Muutamat SM-kisat ja PM-karsinnat. Joukkue- ja aluemestaruuskisoja. Se antoi minulle paljon. Muistoja, paljon muistoja sen kohelluksista, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Atte oli suuri sydämminen poni, täydellinen ensi poniksi.

Vieläkin minusta tuntuu pahalta, koska jouduin sen rahan takia myymään, jota pystyisin jatkamaan harrastusta. En koskaan unohda katsettasi, hirnuntaasi, selkäsi lämpöä, yhteisiä hetkiämme. Toivon sinulle koko sydämmestäni hyvää, enkä unohda sinua koskaan.

(kuva ponien SM-kilpailu)

Vuonna 2004 sain toisen ponin tamma Zarlikin. Hän saapui hämeestä Elina Iso-Herttualta. Zarlik oli mieleen painuva ponipersoona, onni oli jos selkään pääsi ilman puremaa. Ratsastaminen Zarlikilla oli kuin mersulla olisi ajellut. Zarlik oli hieno poni jonka kanssa kilpailin myös SM-kisoissa ja PM-karsinnoissa. Se opetti minulle todella paljon. Kilpailimme alue- ja kansallisella tasolla hyvällä menestyksellä. Se oli varsin herkkä ja osaava poni. Muistan kun koeratsastuksessa se kaatui ja lensin satulasta ;) Se anoi minulle kyytiä myöhemminkin jos innostuin ratsastamaan sitä liikaa, silloin löysin itseni kentältä. Zarlikin hyvä ratsastettavuus korvasi sen vaikean luonteen toisin kun taas Actekin luonne korvasi sen, että se ei aina ollut niin helppo ratsastaa.  Zarlik muutti eläkepäiviksi pohjois-suomeen.  Siitäkin jouduin luopumaan haikealla surumielellä. Vieläkin siitä on muistona muutama arpi minulla reidessä ja äitini käsivarressa. Zarlik oli todella suloisen näköinen ja kauniin toffeen värinen poni. Koin olevani tosi onnekas omistaessani silloin kaksi kouluponia. Meitä valmensi Raija Metsälä.

Kiitos Zarlik & Actek